Ajatuksia Paloheinän yksikön arjesta – elämää, naurua ja hyviä hetkiä

Vuosi alkaa pikkuhiljaa päättyä ja on aika kääntää uusi lehti ja siirtyä uuteen vuoteen ja uuteen vuosikymmeneen. Paloheinän yksikön ryhmäkoti Kalevan tiimisairaanhoitaja Kristiina Niemi piti koskettavan puheen taannoin yksikön omaisten illassa. Kristiina kirjoittaa kauniisti siitä, millaista elämä ja arki Paloheinän hoitokodissa on. Kristiinan sanojen myötä blogimme kiittää, kun olet ollut mukanamme kuluneen vuoden aikana ja toivottaa hyvää vuotta 2020! 

 

Tervetuloa tähän Ryhmäkoti Kalevan omaisten iltaan. Joitakin ajatuksia tässä syysillassa.

Paloheinä on koti. Paloheinä on myös tulemisien ja lähtemisien talo sen asukkaille ja työntekijöille. Jokainen kuitenkin jättää tänne omat askeleensa; paljon on yhteisiä jalanjälkiä ja kuitenkin jokaisella omansa, oma polkunsa täällä Paloheinässä.

Syksyisen Paloheinän maisema on hiipunut talvihorrokseen, kun samanaikaisesti syksyn pimeässä hoitokodissa on ihmisiä ja elämää hiipunut pois. Jäljellä koskettavia muistoja. Täällä taistellaan elämän puolesta ja kuitenkin kohtaamme toistuvasti ihmisen rajat. Elämää ei voi loputtomasti pitkittää.

Kuntoutumisesta ja kuoleman voittamisesta tulee herkästi itsetarkoitus ja kuitenkin ihminen on se itsetarkoitus myös huolenpitoa tarvitsevana. Perimmältään ajattelen, että se on ihmisen onnea, että elämä maan päällä ei ole ikuista.

Päämäärä on tärkeä, mutta Paloheinässä on keskeistä elämänmatkan tekeminen. Paloheinä on arkena ja pyhänä täynnä elämää, naurua, hyviä hetkiä. Täällä jaksetaan toivoa pienissä asioissa. Täällä iloitaan yhteisistä laulu-ja liikuntahetkistä, tietovisan oikeista vastauksista, käden tarttumisesta ojennettuun käteen; siitä, kun palapelin pala löytää paikkansa, auringosta syksyn pimeässä, katseen kohtaamisesta yhteisymmärryksen merkkinä, yhdestä sanasta monen sanattoman päivän jälkeen, metsäneläimistä pihapiirissä, kasvoille leviävästä hymystä ja yhteisestä aamukahvihetkestä asukashuoneessa. Täällä iloitaan siitä, kun asukas löytää oman paikkansa tässä yhteisössä. Liikuttavaa on, että yksi asukkaistamme totesi pari viikkoa sitten kuuluvansa Paloheinän perheeseen.

Elämme parhaillaan valtakunnallista omaishoitajien viikkoa. Te omaiset olette miettineet läheisenne elämän ja oireiden arvaamattomuutta jo ennen Paloheinä. Paloheinässä olemme voineet olla apunanne ja tukenanne. Ihailen haluanne pitää huolta; se jatkuu. Hyvä niin. Kiitos siitä. Kiitos, että voimme tehdä asioita yhdessä.

Paloheinän Kalevassa elää 16 asukkaan oma tarina, joista on tullut osa meidän jokaisen omaa tarinaa. Siksi me olemme täällä tänä iltana.

Haluan kiittää teitä kuluneesta hyvästä vuodesta ja yhteistyöstä. Hyvää adventtiaikaa ja joulun odotusta!

Teksti: Kristiina Niemi

Kristiina on ryhmäkoti Kalevan tiimisairaanhoitaja. Kristiinalle elämäniloa tuovat mm. auringonpaiste ja päivien pidentyminen.

Vastaa