Kuvataideryhmissä osataan ja osutaan

Kuvataideryhmissä kokoonnutaan taiteilemaan viikoittain Paloheinän, Vuosaaren, Itä- ja Länsi-Pasilan yksiköissä.

Kuvataideryhmissä ollaan tutkittu ajankohtaisia aiheita, usein luontoon liittyen. Syksyllä maisteltiin mm. puolukoita ja hahmoteltiin muotoa paperille erilaisin piirtimin ja maalausvälinein ja keväällä on taiteiltu mm. kevään kukkia. Perinteisesti ohjaaja kärräsi pöydälle pihlajan oksat ja omenat, joiden vastaväri-yhdistelmiä voi tutkia loputtomiin. Elävistä malleista voi paperin pinnalle hahmotella ääriviivat vaikka suoraan, mutta monesti kiinnostavampaa on syödä malli heti alkuun oikean tunnelman saavuttamiseksi.

Tärkeintä mukanaolo

Taidehetken aiheesta keskustellaan, muistellaan ja mietitään. Tärkeintä ei ole mitä syntyy vaan, että ollaan. Välillä on mukava vain katsella mitä toisten papereille syntyy tai lauleskella musiikin mukana. Joku saattaa kirjoittaa tottuneesti ajatuksen tai runon päivän teemaan liittyen. Ryhmän päätteeksi pidetään katselmus, jossa voi kertoa mitä näkee omassa tai toisten teoksissa. Rentoon meininkiin ovat kaikki tervetulleita omista lähtökohdista käsin.

Ohjaajan terveiset

Kyniä ja papereita levittäessäni kuulen välillä pöydän ääreen ohjatuilta asukkailta, että olen järjestämässä lastentarhaa. Seuraava vaihe on ”en osaa” -mantra. Näistä selvittyämme poikkeuksetta jotakin kuitenkin tapahtuu. Se voi olla väri tai viiva paperilla tai pöydällä. Ehkä jokin muoto, rytistetty paperi? Jokin ajatus tai oivallus. Lopputulos on, että vaikka kivenkovaan väitetään, ettei mitään osata, jotenkin kuitenkin osutaan, yhdessä.

Olen todella ylpeä Päiväkummun taiteilijoista, jotka rohkeasti tarttuvat kynään ja kokeilevat kuitenkin. Valmiit työt herättävät ryhmän päätteeksi suurta ihastusta ja ihmettelyä, joka kerta. Osattiin sittenkin. Teosten takana on aina jokin tarina, josta kannattaa kysyä taiteilijalta itseltään!

Kirjoittaja: Mirja Ilkka, kuvataideopettaja
www.mirjailkka.fi

Vastaa